ONKO VARAA KIELTÄYTYÄ KOULUTUKSESTA?

20 valtuustovuotta pian takana päin. On ollut hienoa paneutua moneen vastuulliseen luottamustoimeen, tutustua työkavereina toisiin valtuutettuihin ja viranhaltijoihin.

Aloitin ensimmäisellä kaudella vapaa-ajanlautakunnan jäsenenä ja kaupunginhallituksen varajäsenenä. Toisella kaudella sain puheenjohtajuuden koulutuslautakunnassa ja samalla minut valittiin valtakunnallisen aikuiskoulutusliiton hallituksen varajäseneksi. Siitä lähtien olen ollut mukana ammatillisen koulutuksen päätöksenteossa sekä paikallisella, että valtakunnallisella tasolla. Kolmannella kaudella olin sovitusti kaksi vuotta kaupunginvaltuuston 1. vpj ja kaksi vuotta kaupunginvaltuuston pj. Neljännellä kaudella olin sovitusti kaksi vuotta kaupunginhallituksen 2.vpj ja kaksi vuotta kaupunginhallituksen jäsen ja nyt kuluvalla kaudella olen kaupunginhallituksen 1. vpj ja johdan omistajaohjausjaostoa. Lisäksi minulla on hallituksen jäsenyyksiä Kuopiossa ja Suomen Teatterit ry:ssä.

Haasteet sekä virkamies-, että luottamushenkilötasolla ovat muuttuneet ja lisääntyneet kausi kaudelta. On ollut tarpeen kouluttaa itseään, jotta ymmärtäisi, osaisi ja hallitsisi päätettävissä olevia asioita. Olen suorittanut Johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) poliittisesta johtamisesta,  Kauppakamarin HHJ-tutkinnon, sekä useampia muita pienempiä kokonaisuuksia.

Kuluvan vaalikauden alussa teimme omistajaohjausjaostossa esityksen, että jokaisella kaupunginhallituksen ja kaupungin yhtiöiden hallitusten ja johtokuntien jäsenillä on oikeus esim. HHJ-tutkintoon. Vain murto-osa meistä suoritti sen.

Mikään puolue ei voi velvoittaa jäseniään osallistumaan koulutuksiin. On toki henkilöitä, jotka taustansa vuoksi eivät tarvitse sitä, mutta toivoisin, että jo käynnissä olevissa ehdokaskoulutuksissa tsempattaisiin tulevia valtuutettuja ottamaan niin tarpeellista koulutusta vastaan.

 

 

 

 

 

 

Advertisements

WHOn Healthy Cities -konferenssi 1. – 3.3.2017, Pecs, Unkari

WHOn Healthy Cities Euroopan verkostoon kuuluvat Suomesta Kuopio ja Turku.

Olen ollut verkostossa  Kuopion kaupungin poliittisena edustajana vuodesta 2004, vuonna 2015 kaupunkimme isännöi ko konferenssia. Kaupunginjohtaja Petteri Paronen valittiin viime vuonna hyvin keskeiseen Political Vision – ryhmään.

Tänä vuonna osallistujia oli 96 eurooppalaisesta jäsenkaupungista. Pääteemoiksi nousivat mm.  pakolaisuus, turvattomuus, naisten asema, kestävä kehitys, kuntalaisten osallistaminen ja digitaalinen ympäristö.

Pääsin tutustumaan konkreettisesti slummialueeseen, joka oli muodostunut entisten kaivostyöläisten asuinalueelle hylättyihin taloihin. Alueen asukkaat olivat prostitoituja, päihteidenkäyttäjiä ja yhteiskunnasta syrjäytyneitä perheineen ja heitä asuu siellä 1300 henkilöä.

Alueelle oli saatu vajaat kolme vuotta sitten EU – rahoitus, jolloin alueen asukkaat ja projektiin sitoutuneet laittoivat puistoon sijoitettuun aikakapseliin toiveensa, missä he ovat kolmen vuoden kuluttua ja millaista heidän elämänsä silloin on. Kapselin avaaminen on pian yhteisöllä edessä. Jokaiselle asukkaalle tehdään ohjaajien ja sosiaalipuolen kanssa yksilöllinen kuntoutussuunnitelma ja ennen kaikkea pidetään huoli siitä, että alueen lapset käyvät säännöllisesti koulua. Alueen vanhat talot olivat osin lohduttoman näköisiä , vesijohdot puuttuivat, katot olivat sortuneet, taloissa oli ulkovessat. Eu-rahoituksella on aloitettu uusien talojen rakentaminen, rakentajina toimii alueen miesväki ammattilaisten johdolla. Oli hienoa nähdä EU-tuen menneen oikeaan ja tuloksia tuottavaan toimintaan.

Osallistuin kaupunginjohtaja Parosen tilalla Political Vision – ryhmän työskentelyyn. Tehtävämme oli luonnostella tulevaisuuden kuvaa toiminnallemme, pohtia, kuinka saada poliitikot kiinnostumaan enemmän toiminnastamme. Lisäksi on paljon maita, jotka eivät ole osoittaneet kiinnostustaan liittyä verkoston jäseniksi. Kaikkein keskeisintä on saada toimintaamme entistä enemmän konkretian tasolle, mitattaviksi tuloksiksi.

Ehkä kaikkein koskettavinta oli tavata turkkilainen naispoliitikko, joka kertoi projektista, jolla pyritään parantamaan  naisten asemaa heidän yhteiskunnassaan.

Paljon sain jälleen ajateltavaa, pohdittavaa niin päätöksentekijänä kuin omaan työhönikin.

 

KELA ja uudet toimet, kaukana on selvät sävelet

Toimintoja on uudistettava. Yhdistettävä. Siirrettävä minulta sinulle.

Joskus se onnistuu. Joskus ei. Suuria ovat suunnitelmat. Näyttävät selkeiltä. Tuottavat tehokkuutta. Ja säästöjä. Tai sitten ei. Ei aina ainakaan asiakkaan ja yhteistyökumppanin näkökulmasta. Resursseja ei ole paikallistoiminnoissa tarpeeksi, kaikki ei ole niin suoraviivaista, kuin suunnitelmissa seisoo. Yllätyksiä syntyy.

Kaikki asiakkaat eivät hallitse nettiä. Heitä on yllättävän paljon. KELAn kaavakkeet on koettu monimutkaisiksi ja jos virkailijat eivät ehdi pitkien jonojen vuoksi asiakkaita auttamaan mm. hakemusten täyttämisessä, auttamistehtävä valuu perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipuolelle. Tilanne vääristyy, KELAn johdolle tulee mielikuva uudistuksen onnistumisesta, jos tieto todellisesta tilanteesta ei tule esiin.

Maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla on tehty päätös puhelintulkkauksen käytöstä. Kielitaidottomana asiakkaan on ilmoitettava etukäteen, milloin tarvitsee KELAn palveluja, jotta puhelintulkkaus sopimusfirmalta voidaan tilata etukäteen. Todellisuus on toinen. Jos asiakkaalla on hätätilanne, hän menee KELAlle ja yrittää toimittaa asiaansa  virkailijan kanssa. Yhteistä kieltä ei ole. Asiakas ei saa tulkkipalvelua juuri sillä hetkellä siihen tilanteeseen, virkailija on aivan yhtä pulassa. Asiakas soittaa paikalliselle tulkille, asia saadaan hoidettua, mutta palkkaa ei KELA tulkille tästä työstä maksa, koska puhelua ei ole soittanut virkailija työpuhelimestaan. Näin asiaa minulle tänään perusteltiin.

Ei voi muuta, kuin toivottaa KELAn työntekijöille voimia ja pitkää pinnaa. Ja asiakkaille samoin. Ja sitä, että palvelut joskus rupeavat rullaamaan, kuin niiden tasa-arvoisessa Suomessa kaikkien kannalta pitäisi sujua.

No kun hymyilyttää

Nyt on se aika, jolloin joutuu pohtimaan syntyjä syviä omasta perusilmeestään.

Viime viikolla huomasin passini pian vanhenevan. Katselin vanhoja passikuviani ja luovutin. Pakko on mennä kuvattavaksi.

Helsingin rautatieasemalla on sellainen teinivuosien aikainen valokuva-automaatti uudistettuna. Aikoinaan serkkujen ja kavereiden kanssa mentiin porukalla ja yksikseen neljän sarjan kuvaan, hinta taisi olla markan luokkaa. Kuvissa pelleilimme, nauroimme. Yksi hauska sarja on itselläni eteisen peilin kehyksessä kiinni. Siinä olen 13-vuotias, ihanan kapinallisena. Ei hymyn häivääkään. Nyt automaatti lupasi viralliset passikuvat 8 eurolla. Hiukan epäilytti niiden onnistuminen. Jätin väliin.

Menin kuopiolaiseen valokuvaamoon. Istuuduin baarijakkaralle ja asiantunteva valokuvaajalady antoi ohjeet. Katse suoraan kameraan, ei päätä kallellaan, perusilme. Helpotti; saisin siis hymyillä edes hiukan. En saanut. Perusilme ei tarkoita hymyilyä, hampaat eivät saa näkyä. Onnistuihan se muutaman otoksen jälkeen. Kuvassa olen kuin etsintäkuulutettu.

Viime viikolla otin lomapäivän ja tapasin luottovaalikuvaajani. Olen onnettoman jäykkä, jos joudun kuvattavaksi studioon. Tapasimme ystäväni kotona, minulle turvallisessa ympäristössä. Oli helppo unohtaa kamera. Lopullisia kuviani en ole vielä nähnyt. Niistä pitäisi löytyä se sopiva. Onko se vakavailmeinen suoraan kameraan katsova, tulevaisuuteen suuntaava vai hymyilevä, hiukan kujeileva? 12 vuotta sitten vaalikortissani hymyilin perusilmeelläni. Eräs mies otti korttini, repi sen saman tien, koska  hymyilevään poliitikkoon ei voi luottaa. Onko niin?

Päivitysblogi

Reilut neljä vuotta on vierähtänyt siitä, jolloin kirjoitin blogeja säännöllisesti. Vähitellen kirjoitustahti hyytyi ja Facebookista tuli se ensisijainen päivityspaikka. Nyt on mukavaa elvyttää blogien kirjoittelua, epätasaiseen tahtiin, silloin tällöin.

Siviilityössäni olen vastannut Kuopion terveyskeskuksessa lähinnä kiintiöpakolaisten, paluumuuttajien ja myönteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden terveydenhuollosta jo 24 vuoden ajan. Potilastyön lisäksi koulutan terveydenhuollon henkilöstöä, luennoin yliopistolla ja eri koulutusasteilla, eri yrityksissä ja yhteisöissä maahanmuuttoasioista. Vuodesta 2013 lähtien olen osallistunut Maahanmuuttoviraston kiintiöpakolaisten valintadelegaatiomatkoille kotouttamisasiantuntijana. Kohdemaina ovat olleet Iran, Libanon, Egypti ja Turkki.

On kulunut 20 vuotta, kun minut valittiin ensimmäisen kerran Kuopion kaupunginvaltuustoon. Ei tyttö tiennyt ihan tarkalleen, millaiselle tielle astui, kun ensimmäisen kerran ehdokkaaksi pyydettiin. 250 markan budjetilla läpimeno, 152 ääntä ja niillä lohkesi paikka  vapaa-ajan lautakunnassa, maakuntavaltuustossa ja kaupunginhallituksen varajäsenyys.

Toisella kaudella äänimäärä nousi ja minusta tehtiin koulutuslautakunnan puheenjohtaja ja valtakunnallisen ammatillisen aikuiskoulutuksen liiton varajäsen. Siitä syttyi haluni ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, johon olen saanut vaikuttaa paikallis- ja valtakunnan tasolla 16 vuoden ajan.

Kolmannella kaudella olin kaksi vuotta kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja kaksi vuotta kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Tuolloin suoritin JET-tutkinnon poliittisesta johtamisesta, josta on ollut hyötyä kaikilla elämänsaroillani.

Neljännellä kaudellani olin kaupunginhallituksen 2.varapuheenjohtaja, sekä omistajaohjausjaoston jäsen  ja kaupunginhallituksen jäsen kaksi vuotta, sekä Savon koulutuskuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja ja nyt kuluvana kautena olen kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja ja johdan puhetta omistajaohjausjaostossa, sekä olen Savon koulutuskuntayhtymän hallituksen jäsen. Kolmen viimeisen kauden aikana olen ollut puheenjohtajana kansainvälisyystyöryhmässä, sekä poliittisena edustajana WHO:n Healthy Cities verkostossa. Lisäksi olen mm. Kuopio Tanssii ja Soi -hallituksessa, Kuopio Tahko-markkinointihallituksessa ja valtakunnallisessa Suomen teatterit r.y:n hallituksessa.

Olen ollut onnekas ja tyytyväinen luottamushenkilöpaikkojeni suhteen ja tällä kaudella olen halunnut kehittää erityisesti omistajaohjauksen toimintaa. Sen merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa uudessa kuntamallissa.

Tämä ensimmäinen blogini oli nopea katsaus työstäni ja  luottamushenkilöurastani. Jotta tietäisitte, kenen tekstiä luette.